.

.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Ei sitten Deicideä

Terveisin peruttu euroopankiertue. Onkos muuten muita menossa Jalometalliin?

Mulla on ihan liikaa duunia omaan makuuni (:D), en kerkee tehdä mitään kivaa. Tänäänki mulla olis pitäny olla vapaapäivä ja olisin viettäny sen pitkästä aikaa luokkakavereiden kanssa... Ilmeeni kun vapaapäivä peruttiin :|
Viikonloppuna olis tarkotus perjantain ja lauantain aamuvuoroista huolimatta mennä dokaamaan Tuskan ulkopuolelle. Neljän vuoden tuskaputkesta poiketen tänä viikonlopulle en lippuja omista. Tulkaa moikkaamaan jos näette nurtsilla örveltämässä!


Oon nolo trendipelle ja kävin tänään ostelemassa hellevaatteita Gina Tricotista (siinä toivossa että ne helteet joskus tulisi) kun satuin olemaan duunivuorossa Sellossa.

Nämä shortsit bongasin jo kesän alussa toisen värisenä, mutta en ostanut koska eivät istu mulle. Sitten bongasin myöhemmin tän värin mut muistin kuinka huonolta ne näyttää mun päällä... Ja tänään mun oli kuitenkin pakko ostaa ne. Toivon ettei mennyt rahat hukkaan vaan kehtaisin joskus käyttääkin noita, ne kun valitettavasti lepattavat pyllyn kohdalta kuin velhon hihat. Yök.
Alemmasta kuvasta näkee vielä paremmin minkä väriset nuo on. Se mun prinsessapuoli vaan nosti päätään huomattuaan mokomat.
Bandeaun ostin oikeastaan aluspaidaksi tai korkeintaan rantakäyttöön.

ps. kyllä, minulla on tyhmä napa ja arpi napalävistyksestä.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

I don't need your God

edit jälkeenpäin: Hirveä wall of text, jos teitä kiinnostaa mun uskonto- ja etiikkajutut mutta ette jaksa lukea paljoa niin lukekaa tyyliin vaan pari vikaa kappaletta :D



Menin eilen duunista porukoille yöks ja tänä aamuna suunnattiin mun serkun konfirmaatioon ja rippijuhlaan.
Suunnittelin alunperin että olisin jääny konfirmaatiomessun ajaks kirkon ulkopuolelle hengailemaan ja olin vielä varustautunu ottamalla mp3-soittimeni käsilaukkuun mukaan, mut ylläri satoi kaatamalla joten bää bää menin sitten kirkkoonkin.
Ja kuten aina kirkkojuhlissa, provosoiduin ihan vitun pahasti kaikista saarnoista jne.

Ajatuksien noustessa taas päähäni, päätin kirjottaa tähän nyt jotain suhteestani uskontoon ja siihen liittyvistä jutuista:

Mun vanhemmat, varsinkin äiti, ovat melko uskonnollisia ja oon saanut kristillisen kasvatuksen: pyhäkoulut on käyty, kummit tilasivat mulle jotain Jeesus-sarjakuvaa kun olin skidi ja ekalla luokalla mut laitettiin seurakunnan iltapäiväkerhoonkin. Tästä kaikesta kuitenkin tuli mulle ihan kamalaa pakkopullaa heti kun opin vähääkään ajattelemaan itse ja enää en kirkkoon kuulukaan. Kirkosta eroamisen jälkeen on onneks raamatulla päähän hakkaaminen loppunut muista suunnista paitsi mummolta.

Pienestä pitäen kirkkotilaisuudet on ollu mun mielestä ahdistavia. Muistan kun joskus varmaan 5-vuotiaana olin isoisoisän hautajaisissa ja itkin siksi että oli niin ahdistavaa, en siksi että olisin ollut surullinen kuolemasta, enkä siitä olisi osannutkaan olla kun henkilö ei mulle läheinen ollut ja pikkulapset nyt ovat aina egosentrisiä.
Toinen kirkas kirkkomuisto mulla on toisen serkun konfirmaatiosta, kun olin ehkä 7-vuotias. Sillon oli tosi hyvä ilma ja mun isoveljet päätti lähteä kesken tilaisuuden pois kirkosta kävelylle ja olin super onnellinen kun sain mennä niiden mukana. Muistan kun toinen veljistäni silloin kysyi, varmaan läpällä, että uskonko Jumalaan. Se taisi olla ensimmäinen kerta kun edes ajattelin asiaa. En muista kertoivatko veljeni suoraan omaa kantaansa asiaan, mutta taisivat ainakin vaikuttaa siltä että eivät usko, koska mulle jäi siitä kävelyreissusta silloin jotenkin sellainen olo kuin oltais jaettu jokin paha salaisuus mitä isä ja äiti ei saisi tietää. Ja sen jälkeen en oo muistaakseni oikeestaan vakavissani miettinyt onko sitä jumalaa vai ei. Vastaus on mulle ollut vaan ei.

Toisin kuin muut mun silloiset kaverit, en ollut vittuakaan innostunut kun oli aika mennä riparille. Ainoa motivaatio koko hommaan oli se kun tiesi rahaa tulevan juhlissa. Tuohon aikaan mun kapina kristinuskoa vastaan oli just pahimmillaan. Löysin just muutama kuukausi sit vanhoja kouluvihkoja mitkä on täynnä ristejä väärinpäin ja kaikki maholliset saatanallisuudet ja varsinkin pidetty huolta että uskonnonopettajalla tulis vastaan kaikista sotketuin vihko. Riparille me poltettiin tietokoneella neljä cd-levyä mihin laitettiin kaikkea hurjaa heviä kuten Dimmu Borgiria (:D) ja valitsin huolella mukaan kaikista provosoivimmat bändipaitani. Mukaan roudattiin myös mun skeba ja parhaan frendini basso ja vahvistin, joille tosin ei paljoa käyttöä ehtinyt tulla. Jotenkin se ripari rämmittiin läpi ja viha tuota kaikkea kohtaan oikeastaan vain kasvoi.

Mua on vihastani huolimatta aina kiinnostanut uskonto tai uskonnot - niin kauan kuin mua ei yritetä aivopestä. Olisin voinut lukiossa kirjoittaa uskonnon jos olisin kokenut että siitä olis ollut hyötyä ja mun uskonnon numerot on aina ollut hyviä. Kiinnostuin satanismista ja kaikennäköisistä muinaisuskoista tosi nuorena ja ahmin netistä tietoa ihan huvikseni. Mihinkään yliluonnolliseen en ole joulupukki-iän jälkeen uskonut, vaikka kaikennäköiset luonnonjumala -ja noituusjutut mua viehättääkin. Satanismin aatteet kuvaa mun ajatusmaailmaa hyvin, mutta en ole leimannut itseäni satanistiksi. En muutenkaan pidä sitä oikeastaan uskontona vaan pikemminkin filosofiana, koska satanismi ei edellytä uskoa mihinkään yliluonnolliseen. 

Mun ajatusmaailmassa keskeistä on se että elämässä tavoittelen nautintoa tässä ja nyt. En esimerkiksi pidättäydy nautinnollisista asioista vain voidakseni elää kenties terveenä pitempään. Lyhyt elämä voi olla parempi kuin pitkä jos aika on käytetty hyvin.
Mua ei kiinnosta paskaakaan sellaisten ihmisten asiat - ilot tai kärsimykset - joita en henkilökohtaisesti tunne. Joidenkin mielestä se on itsekästä mut rehellisesti mitä vittua sillä olis mulle väliä? Kuitenkin pyrin olemaan ystävällinen ja kohtelemaan hyvin ihmisiä joiden kanssa joudun olemaan tekemisissä, ainakin niin kauan kuin ne osoittaa ystävällisyyttä myös mulle. Mun mielestä toi on tärkeämpää kuin vaikka lahjoitanko afrikan lapsille rahaa. Haluan tehdä omasta ympäristöstäni sopuisan ja pitää ilmapiirin hyvänä jos se on mahdollista ja mua usein pidetäänkin ihmisenä joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Mä en ehkä arvosta monien ajatusmaailmaa jos se on kovin erilainen kuin omani ja saatan epäkorrektisti väheksyä tiettyjä vähemmistöjä mutta pidän yleensä moraalittomat ajatukset omana tietonani tai korkeintaan jaan ne samoin ajattelevien kesken.

Ajatuksianne, kommentteja? Olen kiinnostunut keskustelusta :D


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Hollantilainen ryyppäysdokkari Suomesta

Tosiaan, viime lauantaina mulle, Henkalle, Jussille ja Joonakselle tuli aika mielenkiintoinen "työtehtävä" eteen. Ajauduttiin nimittäin hollantilaisten kuvaamaan dokkariin keskeisiksi henkilöiksi. Dokaamalla julkisuuteen 666

Ennen kuvauspäivää meidän tiedot/luulot koko asiasta oli se että me mentäis koffin puistoon Stadiin pussikaljalle, missä YLE tekis jotain pussikaljadokkaria ja tarjois meidän juomat siitä hyvästä että tullaan, mut ei se sit ihan niin mennytkään :D

En tiedä liittykö YLE sit lopulta mitenkään koko hommaan mutta ainakin kuvausryhmä koostui neljästä hollantilaisesta ja lisäks niillä oli suomalainen kuski, joka oli siis ainoa joka suomea puhui/ymmärsi. Dokkari näytetään vain Hollannin telkkarissa ja siitä saattaa lisäks tulla jotain clippejä internettiin. Ja paskan sään vuoksi kuvauksia ei pidettykään yleisessä puistossa, vaan kuvausryhmä pyysi päästä jonkun meidän kämpälle kuvaamaan meidän dokailua kaveriporukan kesken, joten mentiin sit Joonakselle joka asuu lähimpänä Stadia.

Kuvausryhmä toi meille lavan kaljaa ja pari litraa vodkaa ja makso lisäks mun alepaostokset kuittia vastaan: reilulla 50 eurolla siideriä, kaljaa, röökiä ja blandista. Joonaksen kämpällä sitten dokailtiin ihan kuin minä tahansa normaaleina illanistujaisina (mm. pelaten Nintendo NESiä juopottelun ohella) - ainoa vaan että meidän sohvan ympärillä oli kamerat ja mikit ja nämä Hollantilaiset :D Yksi kuvausryhmästä haastatteli meitä. Koko dokkarin idea oli ilmeisesti ottaa selvää miksi Suomessa on niin korkeat itsemurha - ja alkoholismiluvut vaikka tilastojen mukaan tämä on parhaita paikkoja asua. Meiltä kyseltiin enimmäkseen alkoholinkäytöstä - kuinka paljon juomme ja miksi - mutta yhdessä vaiheessa jutut ajautuivat esim. vihapuheeseen Suomen talvesta :D

Ilta oli kaikin puolin hulvaton ja kuvausryhmän miehet oli tosi mukavia. Joskus yhden maissa yöllä kun me oltiin jo melkosessa änkyräkännissä he taisivat lähteä etsimään elämää Kalliosta ja toivottivat meille hyvät yönjatkot. Mulla olikin sitten seuraavana aamuna duunia:)
Harmi ettei me varmaan saada koskaan nähdä tota tuotosta edes itse, olis kiva tietää mitä paskaa sinne Hollannin telkkariin nyt sitten tuli jauhettua. Mut joo kaikennäköstä sitä sattuu välillä eteen :D

ps. mulla oli kamera mukana mut en kehdannu missään vaiheessa iltaa ottaa kuvia kun ajattelin ettei kuvausryhmä olis hirveesti arvostanu, joten soz tylsästä postauksesta :(

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Toivepostaus: tyyli vuosien varrelta

Joku toivoi postausta siitä, miten mun tyyli on kehittyny ja ajattelin nyt koittaa jonkinnäköstä kuvapostausta vääntää! Valitettavasti oon poistanu todella suuren osan kuvia vuosilta kivi joten mulla ei löydy kaikilta ajoilta sellasia kuvia mitkä välittäis nimenomaan tyylini hyvin :D

Aloin ostamaan suurimman osan vaatteistani itse varmaan suunnilleen 5. luokalla ja ekat digikameralla ottamani kuvat oon selvästi poistanu, joten siltä ajalta ei mitään matskuu ole.

Kuitenkin 6. luokalla (12v) mulle oli tärkeetä vaan olla suosittu ja iih halusin miehiiiii joten olin hurja varhaispissis. Also, mustaa väriä käytin lähinnä farkuissa koska pienestä pitäen oli kerrottu kuinka se ei sovi mulle lainkaan kalpean ihoni vuoksi. Jee.




Seiskaluokan syksynä täyttäessäni 13v kuitenkin lähes väkisin aloin pukeutumaan mustaan koska musiikkimakuni sitä vaati. Vähän tyhmältähän se kuulostaa mutta... Pinkkejä Metallicapaitoja? Ei.
Muut sallitut värit oli denim, punainen ja valkoinen. Oon ilmeisesti noiltakin ajoilta tuhonnu normaalit kuvat ja mulla on vaan jotain läppäkuvia mut...
Tässä kuva 7.-8. luokkien väliseltä kesälomalta (2006) ku mentiin Tallinnaan kattoo Metallicaa parhaan ystäväni Jannikan kanssa. Vitusti liian teltat bändipaidat rok :D



Ja tää on 2006 syksyltä mun 14v synttäripäivältä ku piti näyttää että oli pokkaa laittaa pinkit tassutossut kouluun. Onpa taas paska kuva mut mustat farkut, niittivyö, musta huppari, musta tai punanen toppi tai bändipaita oli mul joka päivä päällä. Ja aina kaulassa toi ketju missä kaks plekua. Mulla oli tuohon aikaan tosi sottanen tukka, en harjannu varmaan ikinä ja värjäsin toisinaan alta mustaks mut annoin haalistua aina paskanruskeeks.

tässä myös pari tyylikokeilua vuodelta 2006:



Onneksi raitasukat jäivätkin vain kokeiluksi


2007 eli 8-9 luokilta on tosi vähän kuvamatskua. En halunnut kuvailla itseäni koska olin true hevari äijjä joka ei voinu olla pinnallinen.
Tässä kuitenkin yksi webcam otos:

Täs mä riparil:

Täs mä mökil:


2008 eli ysin keväällä ja lukion alussa opettelin kai meikkaamaan vähän paremmin ja heräsin ajatukseen että hevaritytytki voi olla nättejä. Jätin telttapaidat.


Olin lukion alussa erään musiikkivideon kuvauksissa esittämässä rokkaria, eli omana itsenäni plus pari lisäasustetta:

2009 eli lukion 1. keväällä aloitin näköjään itseni kuvaamisen porukoilta lainatulla digikameralla mut varsinaisia asukuvia ei tullu otettua. 2009 keväällä eli 16v taisin ottaa snake bitet. Ja päätin että pidän niissä aina kartioita koska vitun emot :D
Tässäpä sen vuoden kuvia:


Silloinen lempibändi Enska ja jollekin niistä kymmenestä keikasta lähössä




2010:


kokeilin kuiturastoja jotka ei istunu yhtään mun tasapitkään tukkaan.

Syksyllä 2010 poikaystävä vaihtu ja jostain syystä hevitamineet jäivät vähempään käyttöön (keikoille) ja söpöys astui eteen, vaikka musiikkimakuni ei miksikään muuttunut.





Sit tuli pinkki tukka..
Tää kuvaussessio oli luojan kiitos vain omaksi huviksi enkä ikinä ole pukeutunut noin.




2011:
Violetti sekamelska


Huhtikuussa blondi takas


Viime kesää:




tuoreena ja verisenä:





ja 2012



ja viimesimmät kuvat meixist


tukka!



Nyt niitä kommentteja dudes, tykkäsittekö? Jaksoiko kukaan edes kattoa tätä loppuun vai oliko ihan liikaa kuveja?