.

.

tiistai 25. syyskuuta 2012

lauantai 15. syyskuuta 2012

Blade of the sacrificer


Jooh elikkäs olin eilen täällä Vantaalla thrash -iltamissa, joita tähditti Tyranex. Kyseessä on ruotsalainen kolmen henkilön bändi, joiden laulajakitaristia Linneaa myönnän ihailevani suunnattomasti. Bändi on tehnyt yhden albumin, ja tämän mittakaavan orkestereista on päässyt mun ehdottomaksi suosikiksi. Rakkautta ensi kuulemalta. Olin tuossa joskus talvella myös näiden keikalla Perkeleessä, mutta syystä tai toisesta en muista siitä juuri mitään muuta kuin että kovasti olin innoissani.
Ennen eilistä keikkaa oli mukava nähdä Emmiä, jonka kanssa suunnistettiin yhdessä paikalle :) Keikkapaikkana oli siis nuorisokahvila Vernissa ja meininki oli ainakin alkuun vähän sen mukainen (tylsä). "Anniskelualueestakin" huomasi, että ratkaisu oli kokonaan tilapäinen. Ekana soitti Nuclear Omnicide, josta monet kaverit on hypettänyt melkoisesti. Ei valittamista, mutta menin kuitenkin hetken katseltuani kalja-alueelle Henkan perään. Tokana soitti Henkan suosikki Forced Kill, josta ei erityisemmin jäänyt mieleen vaikka eturivin reunalta koko setin tsekkailinkin. Kolmannen bändin aikana tankkasin itseeni ilolientä valmistautuen illan kohokohtaan.
Lopultakin Tyranex otti tuon kämäkuppilan haltuunsa niin hyvin kuin vaan mahdollista ja veti yhtä loistavasti kuin odotinkin. Tällä kertaa muistankin jotain. Epäilen, ettei ihan Perkeleen keikalle vetänyt vertoja, mutta kannatti ehdottomasti mennä katsomaan. Riehuin taas itseni mustelmille ja tänään ollaan Henkan kanssa molemmat kaivattu niskatukia.

Oon muuten luvannut monta kertaa jo itselleni että "tällä kertaa mä otan kuvia keikalta" ja vihdoin sen täytin.
...Vain saadakseni taas päähäni sen syyn, miksi kamera on ihan hyväkin unohtaa. Ei näistä nimittäin saa mitään selvää.



tiistai 11. syyskuuta 2012

ES on paras ja mokkapalat

Tässäpä vähän sekamelskaa  mun viime viikosta. Heti alkuun pahoittelen suunnattomasti blogini alhaista tasoa. Jos teillä on jotain ideoita niin kuulen niitä mielelläni, tää meinaa mennä nyt ihan mun omaksi spärdöilyksi.


Keskiviikkona oli Sture Star tour eli approt eli baarikierros Vallilassa. Tällaisiin sonnustaudutaan aina opiskelijahaalareissa. Pisteet sille joka tajuaa mitä seuraavassa kuvassa tapahtuu....
Yleensä inhoan sensuroituja kuvia mutta derppasin tässä vähän liian pahasti.
... Sen vielä paljastan että tapahtuman jälkeen mun jalka näytti tältä:

Pardit ovat parhaat jne

loppuilta ja ryytymys



Viikonloppuna olin luokkakaverilla laneilla. Meidän piti pelata GW2, mutta perjantain jälkeen kyllästyin ja sunnuntaina palasin WoWin maailmaan :) Eilen levutin viidennen hahmoni 85.

Pojat sai myös ehkä maailman idioottimaisimman ajatuksen. Me leivottiin ES-paloja. Toisin sanoen mokkapaloja, joista korvattiin kahvi desilitralla ES:ää. Videoin koko operaation mut siitä tuli niin pitkä etten oo jaksanu vielä editoida.



Suosittelen. En.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Musta ei ole mihinkään

Mulla on postausideat totaalisen lopussa joten pahoittelut hiljaisuudesta.

Oon väsynyt ja stressaantunut koska incoming syksy ja kouluhommia alkaa taas tulla. Mä oon surkee opiskelija. Lukujärjestys käskee heräämään joka aamu 6:30, mutta lämmin sänky on liian kiva enkä pääse eroon tavastani ottaa ylimääräistä vapaata väh. 2 päivänä viikossa. Jostain ne opintopisteet pitäisi kuitenkin repiä että saisi rahaakin tilille.
Toisinaan mietin mitä mä edes tuolla koulussa teen. Pidän hauskaa, tapan aikaa? Yläaste ja lukio oli siitä ihan mahtavaa aikaa, ettei ollut juuri väliä keskittyykö tunnilla kaverin kanssa juoruiluun, mp3-soittimen kuunteluun vai opetukseen. Kokeisiin ei oikeastaan tarvinnut paljoa valmistautua, läpi vaan keskinkertaisin arvosanoin. Mun tavoitteet ei oo ikinä ollut korkeella. Jos olen halunnut olla jossain parempi, olen yleensä ollut sitä luonnostaan. Muut menkööt miten menevät, läpi pääsi aina. Ei pääse enää, nyt mulla on iso kasa rästikursseja.

Mä oon aina ollut sitä mieltä että musta ei oo korkeamman asteen koulutukseen. Vaikka olen toista vuotta ammattikorkeakoulussa, ajattelen vieläkin että näyttötyötä mä en ainakaan koskaan saa tehtyä. Miksi mä sitten haluan opiskella, jos uskon etten papereita koskaan tule saamaan? Mä kai odotan että saisin näiltä kursseilta jonkinlaiset valmiudet työelämään ja voisin saada edes jonkun työpaikan valmistumattakin. Mut loppujen lopuksi, mä en ymmärrä mistään mitään. Mä olen se meidän luokan pohja, mistä alemmas kukaan ei pääse.

Opiskelen siis tietojenkäsittelyä ja musta pitäisi tulla IT-tradenomi. Haluaisin kenties johonkin IT-tukihenkilön hommiin, help deskiin.. Jotain mahdollisimman yksinkertaista. En tiedä miksi, viihtyisinkö edes sellaisissa hommissa? Välillä tuntuu että tää on ihan väärä ala. Sen takia mä taisin tänne päätyä kun olen tällainen datis, en muista. Mut peleillä ja animen katsomisella, edes innolla kuvanmuokkaukseen tai nettisivujen koodailuun ei näytä olevan juuri mitään tekemistä tän opiskelun kanssa. Mä en usko että voisin tehdä työkseni nettisivuja, saati sitten pelejä. En oo tarpeeks lahjakas eikä mua loppujenlopuksi taida toi ohjelmointikaan niin syvällisesti kiinnostaa.

Tällaisina aikoina mä mietin ettei olis niin huono juttu olla työttömänäkään. Tuntuu että haluan elää vain alle puolet vuodesta. Kylminä päivinä en halua lähteä kotoa minnekään, hädin tuskin nousta sängystä ylös. Mä oon viime aikoina nukkunut helposti yli 12 tuntia vuorokaudessa. Jos mun täytyy lähteä ulos, haluan ottaa paksun peiton viitaksi. Kylmä saattaa olla ikävimpiä tunteita mitä tiedän.
Mä voisin aina tehdä jotain paskaduunia (lue: kaupan kassa) toukokuusta syyskuuhun ja vaipua horrokseen muiksi kuukausiksi.

Silti mä tunnen olevani enemmän elossa silloin kun väkisin raahaudun kouluun tai töihn. Se tekee mulle ja mun tajunnalle hyvää, mä en vaan taida ymmärtää sitä. Jonkun pitäis aina olla pakottamassa.