.

.

torstai 22. marraskuuta 2012

Naked Truth

"Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen."
Tästä alkaneen haasteen päätin nyt ottaa vastaan.
 
 
Jep. Hiusten itsekseen kuivuttua, suihkun jäljiltä meikittä, ilman lävistyksiä. Tämmöinen 12-vuotiaan näköinen naama mua toisinaan katsoo peilistä! Taitaa olla eka ihan 100% natural kuva minusta täällä blogissa :)
 
Mulla on ihan hyvä iho jne joten meikki ei oo mulle mikään järkyttävä pakkomielle, mutta sitä en muista milloin olisin lähtenyt lähikauppaa pitemmälle ilman kulmakarvojen piirtämistä. Niitä kun ei mulla omasta takaa ole juurikaan jäljellä ja nämäkin nysät vain "merkkeinä" että saisin ne about kohilleen piirreltyä.
 
Haasteeseen halusin osallistua näyttääkseni teille että mulla on pokkaa paljastaa "oikeat kasvoni" kaikille! Vaikka julkisille paikoille en aijo vastedeskään ilman kulmakarvoja lähteä.
Muiden osallistujien blogitekstit on muutenkin ollut oikein kivaa luettavaa. Muakin risoo se kuinka bloggaajille asetetaan jotenkin samanlaisia ulkonäkövaatimuksia kuin valokuvamalleille. Ei kenenkään tarvitsisi sietää sitä röyhkeää perusteetonta kritiikkiä vaikkapa siitä jos omaa erikoiset hampaat tai pari ylimääräistä kiloa.
 
Tämä haaste vaikka onkin luonnonkauneutta puoltava, niin mulla ei ole oikeastaan mitään ulkonäkönsä modaamista vastaan. Plastiikkakirurgiaan en ehkä itse ryhtyisi, mutta ei paljoa hetkauta jos joku muu sen kokee hyväksi asiaksi. Ylilyönnit ja epäonnistuneet toimenpiteet tietysti on aika puistattavia.
Sitten taas jotkut hiusten- tai ripsienpidennykset, why not? En pidä hiustenpidennystä paljoa sen "luonnonvastaisempana" asiana kuin oman luonnollisen hiusvärin poisvärjäämistäkään (vaikka en voi uskoa että kenelläkään suht lyhyttukkaisella voisi olla pidennyksiin samanlaista kiintymyssuhdetta kuin vaikka mulla on mun omaan pitkään tukkaan ilman näitä pidennyksiä). Mäkin olisin luonnollinen brunette mut mun mielestä tää vaalee on vaan mun väri ja kheh no tunnen itseni sisäiseksi blondiksi. Omaa ulkonäköään on kiva muuttaa siihen suuntaan mikä tuntuu parhaiten kuvastavan sisäistä minää :) Mun mielestä voimakkaat meikit tai muut ei välttämättä tarkoita että yrittäisi olla jotain mitä ei oikeasti ole.
 
Myönnän olevani pinnallinen ja ulkonäöstä hyvin itsekriittinen, mutta en kyllä ikinä sanoisi pahasti kenellekään tämän omasta luonnollisesta ulkonäöstä enkä sen perusteella ihmisiä arvostele. Jopa minä, jolla ei koskaan ole mitään oikeasti suurempia virheitä ulkonäössä ollut, olen saanut nuorempana kuulla naljailua ulkonäköni sellaisista osa-alueista joille en yhtikäs mitään mahda. Ei sellaista halua kuunnella.
 
Antakaa kaikkien kukkien kukkia vaan ja sillälailla :D

maanantai 19. marraskuuta 2012

No Presents For Christmas

Ootteko jouluihmisiä? Minä en.

Joulu menetti minulle suurimman osan merkityksestään siinä vaiheessa kun ahne lapsi minussa väistyi ja päivä jona saa paljon lahjoja ei enää tuntunutkaan vuoden parhaalta ajankohdalta. Lahjoja ei muutenkaan enää meidän perheessä nykyään juuri jaeta kun kaikki lapset ovat aikuisia. (Minäkin? No niin kai sitten)
Jo pelkkää joulunviettoa kohtaan mulla on jonkinmoisia asenneongelmia uskonnollisten näkemysteni vuoksi (joista vuodatin täällä) ja mun vanhemmille joulu taas on just "uskon juhla". Tuo ei kuitenkaan sinällään riitä selittämään joulunvastaisuuttani.

Ehkä oikeastaan eniten mua risoo joululaulut. Niitä on kahdenlaisia: hengellisiä lauluja jotka sitä lukuunottamatta muuten saattavat olla ihan okei kauniita haikeassa melodisuudessaan mutta sitten niissä on jotain helvetin ulvovia naislaulajia, tai sitten ne on ihan saatanan ylipirteitä lasten tonttuviisuja. Oli kumpia tahansa, mun päässä alkaa höyrytä jo yhen kuulemisen jälkeen. Niitä on kuunneltu joka vuosi kuukauden ajan siitä asti minne muisti yltää ja ne osaa ulkoa vaikkei kuollakseenkaan tahtoisi. Eikä niitä pääse pakoon. Ennen en päässyt edes kotona, nykyään onneksi kun omillaan asuu. Aikaisemmin joululoma opettajaäidin kanssa kotona on mennyt ei-niin-rattoisasti kun on herännyt aikaisin aamulla siihen kun tuo laittaa keittiössä (yleensä ne hengelliset) musiikkinsa soimaan ja alkaa häärätä. Ja sitä hääräämistähän sitten riittääkin.

Vaikka itse olen joulusta mitä mieltä olen niin en ole voinut välttyä joutumasta osalliseksi tuohon loputtomaan rumbaan joka vanhempieni luona vuosittain on koittanut. Meillä on lähetetty varmaan lähemmäs sata mitäänsanomatonta joulutervehdyskorttia ympäri maailmaa ja niihinhän täytyy minunkin antaa nimikirjoitukseni. Nyt varmaan sukulaiset odottavat että lähetän heille ihan omat kortit kun en enää porukoilla asu. AS IF.  Lämmittääkö ne "Rauhallista joulua!" -korttitoivotukset oikeasti ihmisten mieltä niin jumalattomasti? Minun on vaikea kuvitella.
Joululoma ei ole mitään lomaa ollut. Se on aikaa joka on jouluvalmisteluja varten. Vaikka jouluna ei tulisi muita vieraita käymään kuin oma perhe, on huusholli käännettävä kokonaan ympäri ja siivottava niin että parketti kiiltää. Kaikesta hässäkästä seuraa vielä järkyttvä joulustressi joka on ainakin omasta äidistäni tehnyt todella hermoraunion, ja sittenpä stressi on tarttunut myös minuun.
Ja ne muutama päivä ennen aattoa... Nehän kuluu pelkästään jouluRUOKIEN valmisteluun! Tässä en näe mitään järkeä, koska 90% jouluruuista on melko vastenmielisiä tai sitten sellaisia mitä nyt minun mielestäni voisi syödä ihan tylsänä arkena kun ei muuta keksi. Ja sitten sitä liian suurta kinkkua syödään loppiaiseen asti hernekeitossa ja leivän päällä ja risotossa ja helvetti vaikka jälkiruokanakin.

Jouluun on tietysti kuulunut perheen lisäksi muut sukulaiset. Aatto: kotona. Joulupäivä: äidin puolen suvun kesken. Tapaninpäivä: Isän puolen suvun kesken. Mä en koskaan ole viihtynyt turhan hyvin sukuloimassa (ja meillä on melko iso suku, 10 serkkua, check) Viime vuonna mä menin kaverin luo ryyppäämään tapaninpäivänä ja voin kertoa että se vaihtelu virkisti enemmän kuin kylmä vesi saharalla. Toivon mukaan voisin taas feidata edes osan tuosta sukuloinnista.

Tänä vuonna mä onneksi pääsen irtautumaan tuosta meidän perheen kirotusta rumbasta edes osittain ja aijon ottaa edes jonkin verran lepoa irti lomasta vaikka silloin mulla tuleekin lisää duunivuoroja. Henkan kanssa ei kotona takuulla laiteta tikkua ristiin siksi että on joulu. Vanhempien luokse kuitenkin taidan mennä käymään vähintään aatoksi.

Miten te vietätte joulua?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Extermination Has Begun

Meillä oli taas netti katki koko viikonlopun. Onneksi Sonera pitää asiakkaat tyytyväisinä..ensi kerrasta lähtee sitten palveluntarjoaja vaihtoon. Lyhyet nettikatkot, fine, yli kolmen vuorokauden katkot...kiddings?

Tosiaan lauantaina tarttui Perkeleestä matkaan tämmöinen Tyranex-rätti... L-koko oli ainoa jäljellä, mutta paita oli kuitenkin saatava. Ehkä mä vielä ompelukoneella joskus taion tästä käyttökelpoisen. Vaikka Henkka jo ilmoitti voivansa sen vastaanottaa itselleen... :D


Illan keikka oli jälleen loistava, vaikka tunnelmaa omalta osaltani hiukan latisti se että ehdin paikalle vasta ekan biisin alkaessa ja näinollen en jaksanut kaivautua ihan lavan tuntumaan asti missä meininki olis ollu parempi.
Impaled Nazarenea tyydyin kuuntelemaan baaritiskin välittömästä läheisyydestä. Ei muistikuvia.

Viikonlopun lookki



Mä tosiaan ostin hurjan kalliita hiustenhoitotuotteita, mut pakko sanoa että kannatti. Väitän huomaavani suuren eron heti ekan pesun jälkeen. Nää hiukset on ihan pehmeet ja sileet ja helppo harjaa ja ja purr.


perjantai 9. marraskuuta 2012

I rule the ruins

Oon huomannu että mulla menee tukkaan rahaa kuin pohjattomaan kaivoon Sit kuitenki kuljen koulussa vaan pipo päässä nii ihanku ois jotai välii miten nää on.. Ja vaikka tungen tiesmitä naamioita ja sävytteitä niin näistä pidennyksistä ei tunnu keltasuus lähtevän kirveelläkään - tai jos lähtee niin varmaan taas siihen tummansiniharmaaseen. No sit ku nää menee joskus pilalle niin seuraavia en tilaa Dream Hairilta!
Lisäks oon varmaan kolme kuukautta miettiny otsatukan ja kerrostusten leikkaamista et sais tukasta taas pörrösen, mut tiiän et se on turhaa just näin ennen talvea ku en kuitenkaa jaksais laittaa ja mun tukka menee pakkasesta aina ihan mahottomaks :( Ihan kiva tää näinki on, vähän vaan kyllästyttää. Mutta tämäpä tästä.

Huomenna olis tarkotus mennä katsomaan Impaled Nazarenea ja Tyranexia perkeleeseen! Molemmat on jo livenä nähty ja kumma kyllä odotan enemmän jälkimmäistä bändiä vaikka sen viimenäkemästä ei ole aikaakaan. Ja niin, todellinen kuningatar DORO tulee Suomeen! :3  Voiko sitä naista olla edes rakastamatta?


torstai 8. marraskuuta 2012

20.

Mulla tuli reilu viikko sitten tosiaan pyöreitä vuosia täyteen ja sanoin sitten hyvästit teinivuosilleni.
Onhan tässä henkisesti taidettu kasvaa jos jonkin verran vaikka samalta 13-vuotiaalta näytän vieläkin!

Jonkinnäköiset juhlat oli ja meni, aamuyöstä meillä näytti kutakuinkin tältä:



20-vuotiaana minä...

Olen oppinut arvostamaan (hurjasti) vanhempiani siitä huolimatta että heidän elämänkatsomuksensa ovat melkolailla eri luokkaa kuin minun. Tähän vaikuttaa iän lisäksi varmasti pois kotoa muuttamiseni - eniten kränää meidän välillä oli siitä etten voinut tulla ja mennä oman mieleni mukaan tai päättää omasta vuorokausirytmistäni jne.

Stressaan kauheasti toimeentulostani enkä uskalla opintolainaa ottaa. Ei mulla mitään hätää ole, mutta haluan pärjätä sillä rahalla mitä tulee enkä kuluttaa säästöjäni opiskelubudjetin suurentamiseksi. Kuitenkaan tää opintojen ohella työskentely ei taida oikein sopia mulle. Myös koulusta työelämään siirtyminen on suuri huolenaihe koska mun on vaikea kuvitella itseäni mihinkään kassaneidin duunia haastavampaan työtehtävään.

En enää ole yhtä hirmuinen rellestäjä. Viimeisimmät krapulat ovat lähennelleet kuolemaa, joten ei tee enää mieli dokailla yhtä usein. Olen vähentänyt n. kertaan kahdessa viikossa, ja kerran kuukaudessakin voisi olla hyvä! Musta on muutenkin kehkeytynyt melkoinen kotihiiri. Mä tarttisin lisää jotain selväpäisiä ajanviettotapoja kavereiden kanssa, mut ne on mulle nykyään lähes tuntematon käsite.

Onko musta tulossa ihan oikea yhteiskuntakelpoinen ihminen? Ehkä sitten kun en enää pidä sossupummiutta hyvänä plan B:nä elämälle.

Mietin muuten toisinaan olisiko mun elämässä enemmän sisältöä, jos en pelaisi wowia
terveisin sain koululta ilmaisen läppärin ja, well basically...