.

.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Too much

Mun lopputalvi/alkukevät on ollut kaikkee muuta kuin tavallinen. Ajateltavaa on ollut ihan kamalan paljon. Kiinnostus ei kaiken muun priorisoinnista johtuen ole oikein tahtonut riittää koulunkäyntiin (saati sit bloggaamiseen). Edelleen ton yhden kanssa saman katon alla asuminen lisää mun yleistä ahdistuneisuutta melko roimasti, vaikka luulin sen jo helpottaneen kun tuo oli kuukauden ajan arkipäivät Lapinjärvellä sivarikoulutuksessa.

MUTTA: Vihdoin stressipykälät romahteli kovaa vauhtia kun kämppähommat sain lopulta lyötyä lukkoon. Mä muutankin sitten toukokuun lopussa (tai aikaisemmin, riippuu nykyisistä asukkaista) uuteen aivan ihanaan kotiin. Odotan muuttoa niin innoissani että ehdin varmaan tulla hulluksi.

Toinen asia jonka jälkeen tuntui kuin olis kivi vierähtänyt sydämeltä, oli uuden TOP-harjoittelupaikan saanti. Odotan työn olevan mielekästä (paljastan kyseessä olevan sisustusosaston myyntihommaa) ja työmatka on täysin reasonable. Lisäksi sain tietää että mun olis mahdollista suorittaa samassa paikassa kesän aikana tuoteneuvonnan opintojakso, joka aikaistais mun valmistumista parilla kuukaudella. Ja sekös passais kun mulla on ollut vähän rahahuolia tän opintotuella ja säästöillä elämisen suhteen - varsinkin nyt kun tuli törsättyä melkein kaikki säästöt tuohon tulevaan asuntokuvioon.


Vihdoinkin siis pää tuntuu vaihteeksi melko kevyeltä. Vielä tää ja ens viikko pitäis tsempata koulujaksoa ja toivoa hartaasti ettei mun useat poissaolot tuottais kauheesti ongelmia. Jotain on kuitenkin ilmeisesti tullut tehtyä opintojenkin suhteen oikein, kun tähän osoitteeseen pamahti Keskon mestarimyyjäkoulutuksen stipendi, haha!


Ei mulla kai sit muuta tähän hätään. Mut muistakaa rakkaat lukijat, että älkää jääkö asumaan yli puoleks vuodeks saman katon alle eksän kanssa. Siihen voi varmaan kuolla.